Rapin juuret

Nykyisin kaupallista hiphopia hallitsee gangsta-tyyli, jossa yhteiskunnallisten epäkohtien esiintuominen on jäänyt vähälle. Hiphopilla on kuitenkin hyvin toisenlaiset juuret.

Alkujaan köyhien ääniTakaisin ylös

Räppiä kutsutaan köyhien yhteisöjen ääneksi. Siihen ei tarvita kalliita välineitä, vaan sitä voi harrastaa vaikka kadulla; beatboxingissa rytmejä räppäyksen taustaksi tuotetaan suulla.

Hiphop-kulttuuri sai alkunsa 1970-luvun alun Bronxissa, New Yorkissa. Karibialaistaustaiset DJ:t kuten Kool Herc, D.J. Hollywood ja Afrika Bambaataa kehittivät musiikin päälle puhutusta tekstistä taiteenlajin. Mustien ja puertoricolaisten köyhillä asuinalueilla räppi antoi mahdollisuuden ilmaista turhautumista työttömyyteen ja syrjäytymiseen.

"Hiphop vahvisti nuorten ihmisyyttä. Siitä tuli hauskanpitoa, väline itseilmaisulle ja mahdollisuus kuulla samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten itseilmaisua. Tämä antoi nuorille tunteen johonkin kuulumisesta." Näin hiphopin historiaa kuvaa Jay Woodson National Hip Hop Political Convention -sivustolla.

Kuva: Jani Toom Mikki ja luurit

Musta CNNTakaisin ylös

Räpistä tuli sisällöltään hyvin yhteiskunnallista 1980-luvulla. Vanhan koulukunnan hiphop tunnetaankin yhtenä poliittisimmista populaarimusiikin muodoista. Ajan tunnetuimpia räppiyhtyeitä olivat muun muassa Public Enemy ja Boogie Down Productions. Public Enemyn keulakuva Chuck D on kutsunut räppiä mustaksi CNN:ksi eli mustien omaksi tiedotusvälineeksi tunnetun televisioaseman mukaan.

Muualle maailmaan hiphop alkoi levitä 1980-luvulla. Varsinkin köyhissä ja levottomissa maissa räppi tarjoaa mahdollisuuden poliittiseen itseilmaisuun. Esimerkiksi Afrikkaan hiphop levisi Etelä-Afrikan kautta, jossa valkoisten valtaa ylläpitävä apartheid-hallitus yritti kieltää sen, koska eteläafrikkalainen räppi otti kantaa rotujen tasa-arvon puolesta.

Viime vuosina poliittinen underground-hiphop on muuttunut yhä vallankumouksellisemmaksi sanomaltaan.